Mustaselja-kollektiivin jäseninä – antiautoritääreinä ja seksityöntekijöinä – haluaisimme kirjoittaa joitain solidaarisuuden sanoja heille, jotka ovat taistelleet Iranin kaduilla viimeiset yli kolme kuukautta, ja jotka edelleen jatkavat taisteluaan. 

Haluaisimme myös puhua siitä, miten näemme tämän kansannousun olevan kansannousu patriarkaattia vastaan, ja mitä teemoja siinä tapauksessa näemme erityisen tärkeinä. Tämä vie meidät matkalle muun muassa seksityöntekijöiden stigmatisoinnin äärelle sekä paikkaan, jossa naisten oikeudet on otettu yhdeksi yhteiskunnan perustuskivistä.

Kirjottajista

Asumme Suomessa, olemme suurimmaksi osaksi valkoisia ja meillä on useita eri sukupuoli-identiteettejä. Teemme seksityötä, itsenäisesti ja vapaaehtoisesti*. Olemme anarkisteja ja ajattelemme anarkisteina ja seksityöntekijöinä, että meillä on intohimo ja velvollisuus tukea erilaisia kamppailuja, jotka taistelevat samoja vihollisia vastaan: valtion kontrollia; mielenosoittajien ja seksityöntekijöiden alistamista; sekä väkivaltaa naisia ja queerejä kohtaan. 

Positiomme eroavat Iranin seksityöntekijöistä ja mielenosoittajista monien historiallisten, poliittisten ja yhteiskunnallisten eroavaisuuksien vuoksi, joten yritämme erotella selkeästi omat oletuksemme, analyysimme ja tietomme, jotta emme puhu muiden puolesta, joiden perspektiiviä emme voi ymmärtää. Olemme tietoisia siitä, että emme voi ymmärtää kontekstia syvemmin, kuin mitä sosiaalisesta mediasta tai uutisista voimme seurata. Voimme puhua siis vain omasta positiostamme, jossa olemme ja jota ymmärrämme: Jonkinlaisesta länsimaisesta ja erityisesti suomalaisesta kontekstista.

Tiedostamme, että meillä on paljon etuoikeuksia ja valtaa, joten koitamme olla niistä tietoisia, ja käyttää niitä muun muassa kansainvälisen paineen kasvattamiseksi Iranin tilanteen suhteen, esimerkiksi tämän tekstin muodossa.

Näemme Iranin vallankumouksen tukemisen tarpeellisena tehtävänä, erityisesti koska länsimaat ovat vaikuttaneet – myös pakkokeinoin – mitä suurimmissa määrin Iranin valtion kehitykseen. Emme avaa Iranin anti-kolonialistista historiaa tässä sen enempää, mutta siihen kannattaa tutustua.

* Vapaaehtoisuudella tarkoitamme tässä yhteydessä sitä, että emme ole seksikaupan uhreja, mutta palkkatyön tekeminen velvoittaa meitä tässä kapitalistisessa järjestelmässä, siinä missä ketä tahansa muutakin, joka ”valitsee” tehdä palkkatöitä.

Mitä Iranissa tapahtuu?

Tämänhetkinen kansannousu syttyi sen jälkimainingeissa, kun 22-vuotias kurdinainen, Jina (Mahsa) Amini kuoli Tehranin moraalipoliisin pidätyksen yhteydessä ja sen toteuttaman väkivallan seurauksena 16.9.2022, eli tämän tekstin kirjoittamisen aikaan yli kolme kuukautta sitten. Hänet pidätettiin, koska hän ei ollut pukenut hijabiaan hallituksen määrämällä tavalla. 

Iranin kansannousu ja protestit eivät suinkaan ilmestyneet tyhjästä, eivätkä nämä myöskään ole ensimmäiset suuret Islamistisen hallinnon vastaiset mielenosoitukset, joita Iranissa nähdään. Vuoden 1979 islamistisesta vallankumouksesta lähtien Iranissa tuhannet ja tuhannet naiset ja muut ovat kapinoineet patriarkaatin lakeja ja marginalisoitujen uskonnollisten ja etnisten ihmisryhmien sortoa vastaan – useamman kerran myös 2010-luvulla. Mutta menneistä protesteista tämän syksyn kansannousu vaikuttaa nousseen isoimpaan tietoisuuteen Iranin ulkopuolella ja jopa länsimaissa. 

Suuret protestit eivät myöskään säästy repressiolta. Iranin valtiolliset turvajoukot ovat vastanneet protesteihin julmalla väkivallalla. Näiden kolmen kuukauden aikana yli 16 000 ihmistä on pidätetty, noin 400 ihmistä on kuollut protesteissa, ja Iranin viranomaiset ovat alkaneet jakaa myös kuolemantuomioita joillekin pidätetyille.

On mielestämme tärkeää huomioida myös, että suurin osa ihmisistä Iranissa ovat jo nyt pakollista huivinkäyttöä vastaan, ja tämä määrä on ollut kasvussa viime vuosiin verrattuna. (1) Iranin hallinto suojelee väkivaltaisesti lakeja, joita suurin osa sen kohteista ei tue. Tämä tietysti nostaa esiin kysymyksen hallinnon legimiteetistä. Mielestämme huomionarvoista on myös, että protestoijat ovat vaikuttaneet tekevän selväksi mielenosoitusten alusta asti, että he eivät halua saada aikaan poliittisia reformeja, vaan radikaaleja systeemisiä muutoksia poliittiseen järjestelmään.

”Protesters and prostitutes” – propagandaa seksityöntekijöitä ja mielenosoittajia kohtaan

Iranilainen lainsäätäjä Mahmoud Nabavian sanoi hiljattain, että mielenosoittajat ovat ”kaduilla myymässä itseään” (”Out to prostitute themselves”), koska hänen mielestään hijabin (päähuivin) riisuminen olisi sama kuin ”olisi julkisesti alasti voidakseen herättää miesten huomion”. (2)

Lisäksi islamistinen ajattelija Hossein Kachooyan viittasi sloganiin ”Nainen, Elämä, Vapaus” irvaillen sanayhdistelmällä ”Nainen, Prostituutio, Irstailu” (Woman, Prostitution, Lechery). (2) Kachooyan vaikutti tällä kommentillaan haluavan rakentaa jonkinlaista narratiivia siitä, että mielenosoittajien tavoittelema elämä olisi yhtä kuin prostituutio ja yhtä tuomittavaa, tai että heidän tavoittelemansa vapaus olisi yhtä moraalitonta kuin islamistisessa retoriikassa kovinkin pannassa oleva ”irstailu”.

Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun mielenosoittajia verrataan seksityöntekijöihin – poliittisen opposition syyttäminen seksuaalisuudesta on taktiikkana vuosikymmeniä vanha propagandakeino. Islamistinen hallinto on kampanjoinut vastaavilla kampanjoilla 1980-luvusta lähtien saavuttaakseen suosiota konservatiivisemman väestön keskuudessa ja nöyryttääkseen poliittista oppositiota. (2)

Tämä taktiikka on onnistunut olemaan ilmeisen tehokas. Meidän analyysimme on, että sen teho perustuu seksuaalisuuden ja erityisesti seksityön stigmatisoinnille. Se, että sanaa ”prostituoitu” voidaan käyttää pahimpana mahdollisimpana haukkumanimenä jollekin poliittiselle toimijalle – erityisesti naisille se vaikuttaisi palvelevan synonyymia kaikista alimmalle positiolle – kertoo julmaa tarinaa oikeasti seksityötä tekevien stigmatisoinnista.

Patriarkaatti on mielestämme sama alistava rakennelma niin seksityöntekijöitä, naisia kuin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Siten seksityöntekijät eivät ole yksi erillinen ryhmä, keiden oikeuksia patriarkaatti koittaa polkea, vaan siten heidän statuksensa kertoo myös naisten ja queerien statuksesta.

Kurdikysymyksen rooli Iranin kansannousussa – Taustaa Aminin nimestä ja sloganista ”Nainen, Elämä, Vapaus”

Meistä on oleellista tiedostaa kurdikysymyksen merkitys Iranin kansannousuista puhuttaessa. Iranin mielenosoitukset tavoittelevat vapautta naisille, mutta myös muille vähemmistöille, ja siksi on tärkeää olla unohtamatta niitä kaikkia vähemmistöjä, joita Iranin valtio kohtelee erityisen väkivaltaisesti.

Yksi tällainen Iranissa syrjitty vähemmistö on kurdit, ja tämä liittyy suoraan Jina Aminiin, jonka kuolemasta Iranin tämänhetkiset mielenosoitukset saivat alkunsa. Nainen, joka kuoli syyskuussa moraalipoliisin käsiin, oli kurdinainen. Hänen kurdinkielinen nimensä oli Jina (joka tarkoittaa elämää, sattumoisin). Mahsa oli hänen iranilainen nimensä. Iranissa kurdeilla ei usein saa olla kurdinkielisiä nimiä, tai jos he joskus käyttävät niitä, niin he sen myötä kohtaavat paljon syrjintää esimerkiksi hakiessaan töihin tai opiskelemaan. (3)

Ironisesti joissain solidaarisuusmielenosoituksissa ympäri maailmaa on huudettu yhtenä huutona ”Say her name – Mahsa Amini”, mikä tuntuu vain entisestään jättävän huomiotta Aminin kurdi-identiteetin kuten myös rakenteellisen kurdinaisten kohtaaman syrjinnän Iranissa. Jina Aminin ei sallittu käyttävän hänen kurdinkielistä nimeään eläessään, joten meistä on kunnioittavaa sallia se hänelle nyt.

On myös esitetty, että Aminin kurdi-identiteetti saattoi olla yhtenä syynä siihen, että moraalipoliisi ylipäätään kohteli häntä niin väkivaltaisesti. Aminin kurdilaisuudella vaikuttaa siis olleen suuri rooli tämänhetkisen protestiliikkeen synnyssä, ja hänen kohtalonsa on yksi esimerkki Kurdi-vähemmistön kohtaamasta sorrosta.  
”Nainen elämä vapaus” -iskulause on nyt levinnyt ympäri maailmaa solidaarisuusmielenosoituksissa Iranin kansannousun ja naisten oikeuksien puolesta, ja lause on käännetty useille kielille. Lännessä kuitenkin usein unohdetaan, mistä slogan on saanut alkunsa.

Tunnuslauseen alkuperä on kurdinaisten vapausliikkeessä ja se perustuu Abdullah Öcalanin ajatuksille feministisestä, demokraattisesta ja ekologisesta yhteiskunnasta. Monesti länsimaisessa mediassa sloganin alkuperään viittaavat ihmiset eivät kuitenkaan tule maininneeksi Öcalania tai edes kurdien vapausliikettä.

Solidaarisuus on aseemme

Näemme solidaarisuustyön tärkeyden erityisesti, koska näyttää, että kaikista Iranin mielenosoitusaalloista tämän syksyn mielenosoituksissa on ollut matalimmat kuolin- ja pidätysluvut (vaikka ne edelleen ovat korkeat). On spekuloitu, että se johtuisi juuri siitä, että kansainvälinen media seuraa tilannetta tiukasti, ja että ihmiset ympäri maailmaa ovat lähteneet kaduille osoittamaan solidaarisuuttaan, joten Iranin hallinnolla olisi isompi paine olla käyttämättä brutaalimpeja keinoja kuin mitä he jo käyttävät. Lisäksi tiedämme, että internationalistisellä liikkeellä ja kansainvälisellä solidaarisuudella on ollut iso rooli esimerkiksi Rojavan taisteluissa ISIS:iä ja Turkkia vastaan.

Haluamme osoittaa Solidaarisuutta kaikille mielenosoittajille, jotka kamppailevat vapauden puolesta Iranin kaduilla. Kaikille trans- ja ei-binäärisille taistelijoille. Kaikille heille, jotka kamppailevat patriarkaattia vastaan ympäri maailman. Kaikille seksiteollisuudessa toimiville ihmisille, jotka kamppailevat naisten ja muiden marginalisoitujen ryhmien oikeudet huomioivan yhteiskunnan puolesta. 

Haluamme muistaa kaikkia marttyyrejä, jotka ovat kaatuneet näissä kamppailuissa vapauden puolesta, ja kaikkia niitä lähes 16 000 henkilöä, jotka on pidätetty Iranissa. 

Haluamme kutsua kaikki tätä tekstiä lukevat osallistumaan yhdessä taisteluihin Iranin ja Turkin hallintoja vastaan, jotka pyrkivät murskaamaan Naisen, elämän ja vapauden liikkeet, niin Iranissa kuin Turkissa. Osallistua voi monin eri tavoin: vain mielikuvitus on rajana. Tärkeintä on olla olematta hiljaa. 

Kiitos kaikille tovereille, jotka kommentoimalla ja yhteistyöllä tekivät tämän tekstin mahdolliseksi.  

Lähteet:

1. https://gamaan.org/wp-content/uploads/2020/09/GAMAAN-Iran-Religion-Survey-2020-English.pdf        
2. https://iranwire.com/en/politics/108346-they-dont-want-freedom-they-want-nudity-and-sex-a-history-of-sexual-accusations-by-the-regime/  
3. https://www.jadaliyya.com/Details/44560
4. https://novaramedia.com/2022/10/04/jina-mahsa-amini-was-kurdish-and-that-matters/

Monesti asiakas, tuttava tai ystävä on kysynyt minulta saman kysymyksen: ”Mikä on pahinta, mitä sinulle on sattunut seksityössä?” Tämä kysymys saa minut aina hetkeksi lamaantumaan. Olen juttelemassa niitä näitä, ehkä luottavaisesti juuri maininnut uudelle tuttavalle työstäni ja yhtäkkiä minulta udellaan oletetuista traumoistani, ilman että kysyjä edes välttämättä ymmärtää kysymyksen ahdistavuutta.

Jos sanon, ettei työssäni ole sattunut mitään sen pahempaa kuin jokapäiväisessä elämässäni tässä patriarkaattisessa ja kapitalistisessa kulttuurissa, aistin kysyjässä vienon pettymyksen siitä, etten tarjoakaan hänelle mitään jännittävää tirkisteltävää. Kysyjän oletuksena on se, että seksityöhön väistämättä kuuluu väkivalta. Oletus on sinänsä ymmärrettävä, sillä seksi- ja erotiikka-alalla toimivat ihmiset ovat korostuneessa riskissä joutua väkivallan kohteeksi työssään, erityisesti jos heihin kohdistuu syrjintää myös transsukupuolisuutensa, maassaolostatuksensa ja/tai ihonvärinsä vuoksi.

On kuitenkin tärkeää tehdä eroa siihen, että väkivalta seksityössä olisi jotenkin sisäsyntyistä. Seksityöntekijät joutuvat väkivallan kohteeksi haavoittuvaisen yhteiskunnallisen asemansa takia, eivätkä siksi, että seksin myyminen itsessään johtaisi väkivaltaan.

Näen tämän minulle usein esitetyn kysymyksen ongelmallisena, koska se ylläpitää osaltaan ajatusta siitä, että seksityöntekijä on sopiva kohde väkivallalle. Seksityöntekijään kohdistuva väkivalta on aina järkyttävää ja väärin, eikä siihen tulisi suhtautua oletusarvoisena arkisena seikkana.

Monet meistä ovat varttuneet uutisten, tv-sarjojen ja elokuvien äärellä, joissa yleens
seksityöntekijän rooli on olla kuollut ruumis brutaalin murhan kohteena. Tässä roolissa, joka seksityöntekijälle on asetettu, hänen kärsimyksensä esitetään merkityksettömänä ja epäsamaistuttavana – itsepähän on tehnyt valintansa asettamalla kehonsa ”kauppatavaraksi”, joten mitä muutakaan voi odottaa.

Kuitenkin todellisuudessa me seksityöntekijät olemme ihmisiä, joilla on samanarvoinen elämä kuin kenellä tahansa muulla. Ja meillä on ystäviä, perhettä, kumppaneita, harrastuksia, mielenkiinnonkohteita, unelmia ja pelkoja niin kuin kenellä tahansa muulla. Me rakastamme ja olemme rakastettuja. Ja me olemme ihmisiä, joita kohtaat kaikkialla arjessasi. Älä pyydä meitä, kuten et varmaan pyydä kampaajaa, opettajaa, tarjoilijaa, tai fysioterapeuttiakaan uudelleenelämään traumaattisia kokemuksia sinun uteliaisuutesi tyydyttämiseksi. Se ei ole asiallista missään kontekstissa.

Jos olet huolissasi seksialalla toimivan ystäväsi turvallisuudesta, voit vaikka ilmaista hänelle, että haluat olla hänen tukenaan sekä kuulla, jos on jotain mitä voit tehdä hänen turvallisuudentunteensa edistämiseksi. Älä kuitenkaan oleta, että tietäisit paremmin, millaisia turvallisuuskäytäntöjä hän työssään tarvitsee.

Seuraavan kerran kun joku kysyy minulta, mikä on pahinta tai vaarallisinta mitä minulle työssäni on sattunut, vastaan: ”Pahinta on seksityöhön ja sen tekijöihin kohdistuva stigma. Se ylläpitää seksityöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja kysymyksesi edustaa tätä stigmaa. Jos olet huolissasi työni vaarallisuudesta, toimi kriminalisaatiota, huonoja lakeja, poliisiväkivaltaa ja stigmaa vastaan.

Ja lopeta seksityöntekijöiden traumoilla mässäily.”

Tänään, 17.12., on kansainvälinen päivä seksityöntekijöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Tämä päivä sai alkunsa Seattlessa murhattujen seksityöntekijöiden muistamisesta vuonna 2003.

Meidän on kamppailtava seksityöntekijöiden oikeuksien puolesta, jotta tämä väkivalta ja sen hiljainen hyväksyntä saadaan viimein loppumaan. Ja muistutan vielä, että väkivalta ei koskaan vain ”tapahdu” tai ”satu” jollekulle, vaan sillä on aina tekijänsä, jonka vastuulla teko on.

Tervetuloa Mustaselja-kollektiivin blogiin. On ilo kutsua teidät blogiimme ja perehdyttää teitä kollektiivimme toimintaan. Ensimmäinen blogikirjoitus kertoo siitä, miksi ryhmämme nimeksi valittiin Mustaselja. 

    Hieman mytologiasta ja kansanperinteestä.   Muinaisessa mytologiassa Seljapuussa asuu pyhä henki, joka tunnetaan nimellä vanhin äiti. Tämä henki vartioi jokaista seljaa ja sillä on kyky suojella ja vahingoittaa. Legendan mukaan hän lahjoittaa äidin maagiset voimat puun osille ja hän muuttaa puun luonnolliset lahjat – kukat, marjat ja puun – upeiksi siunauksiksi! Seljan lehdet suojaavat kotia tai henkilöä, kun ne kuivataan ja ripustetaan oviaukkoon tai kaulan ympärille. Erityisen hyvä enne on, jos selja kasvaa lähellä kotia, koska puun läheisyys suojelee kodin asukkaita. Monissa muinaisissa legendoissa selja on maaginen ja symboloi hyvää terveyttä ja vaurautta.Parhaiten selja tunnetaan sen lääketieteellisestä käytöstä. Seljaa on käytetty tuhansia vuosia ja sen uskotaan parantavan yli 70 sairautta, jotka vaihtelevat rutosta hammassärkyyn! Keskiaikaisessa Englannissa sanottiin, että kesä ei ollut saapunut ennen kuin selja oli täydessä kukassa ja että se päättyi, kun marjat olivat kypsiä. Selja on kaunis lehtipuu, joka luonnollisesti muuttuu jokaisen vuodenajan myötä. Sen rehevät, vihreät lehdet avautuvat alkukeväällä, runsaasti suuria, tuoksuvia valkoisia kukkia kukkii kesällä ja kiiltävät mustat marjat kypsyvät joka syksy. Vanhin puu kasvaa onnellisesti missä tahansa puutarhassa tai kukkaruukussa, ja se on upea villieläimille, erityisesti mehiläisille ja puutarhalinnuille.   Mustaseljalla on monelaisia kauniita perinteitä, symboleita ja tarinoita jotka inspiroivat meitä tämän nimen valinnassa. Voidaan tuoda moneisiin elin tärkeäksi keskutellut ja aiheet mitä seksityösta. Samoin kuten jaaka ja kehita voimatavia  näkökulmia ja analyysia seksityöntekijoille anti-autoritaaristen näkökulmista.