Monesti asiakas, tuttava tai ystävä on kysynyt minulta saman kysymyksen: ”Mikä on pahinta, mitä sinulle on sattunut seksityössä?” Tämä kysymys saa minut aina hetkeksi lamaantumaan. Olen juttelemassa niitä näitä, ehkä luottavaisesti juuri maininnut uudelle tuttavalle työstäni ja yhtäkkiä minulta udellaan oletetuista traumoistani, ilman että kysyjä edes välttämättä ymmärtää kysymyksen ahdistavuutta.
Jos sanon, ettei työssäni ole sattunut mitään sen pahempaa kuin jokapäiväisessä elämässäni tässä patriarkaattisessa ja kapitalistisessa kulttuurissa, aistin kysyjässä vienon pettymyksen siitä, etten tarjoakaan hänelle mitään jännittävää tirkisteltävää. Kysyjän oletuksena on se, että seksityöhön väistämättä kuuluu väkivalta. Oletus on sinänsä ymmärrettävä, sillä seksi- ja erotiikka-alalla toimivat ihmiset ovat korostuneessa riskissä joutua väkivallan kohteeksi työssään, erityisesti jos heihin kohdistuu syrjintää myös transsukupuolisuutensa, maassaolostatuksensa ja/tai ihonvärinsä vuoksi.
On kuitenkin tärkeää tehdä eroa siihen, että väkivalta seksityössä olisi jotenkin sisäsyntyistä. Seksityöntekijät joutuvat väkivallan kohteeksi haavoittuvaisen yhteiskunnallisen asemansa takia, eivätkä siksi, että seksin myyminen itsessään johtaisi väkivaltaan.
Continue reading →